ja Stina

Hertta, joka oli jossain välissä oppinu levitoimaan

tieteski Tapsa, joka jää jatkuvasti luokalleen

ja Armas, josta on tullu ihan hikipinko oppilas

Tapsan kanssa harjooteltiin samoja, sivulletuloja, seuraamista ja luoksetulon loppuasentoa. Sit otettiin liikkeestä maahanmenoo ja liikkeestä istumista. Jotenki nekii suju. Ei pidä oleman liian kriittiin, iloitaan pikku onnistumisita ja reenataan lisää. Sivulletulo sujuu ilman apuja edelleen.
Se on positiivista, et Taisto ei enää lähde kesken tekemisen lätkimään. Se pysyy hommissa, kunnes saa pallon. Siinäki on iso voitto.

Armaksen kans tehtiin vähän sitä sun tätä ja kivaa oli. Tunnari otettiin täydellä määrällä kapuloita noin 6 metrin päästä ja jipii, oikee tuli. Se on tajunnu tän. Ny pitää viel opettaa se siihen et mä käännyn.

Kivaa oli ja hirveen hyvä mieli jäi kaikista koirista. Kaikki kuvat löytyy http://koirapirtti.kuvat.fi/kuvat/Reenit19112010/?n=0

ja aatelkaa, mä en edes kaatunu! Noo, mitä jos se ny "hitusen" nojaa, se kumminki osaa ihan itte tulla sivulle (jos vaan haluu). Voi veljet et mä oon tyytyväinen.

Tänään oltiin Tiian kans reenaamassa Hämeenkoskella ja mä ajattelin et ollaan ny kerranki siinä hiekkakentällä ku nurtsi oli niin lillussa.

Ennen Tiian tuloo ehdin tekeen pienesti Armaksen kanssa ja sit Taiston myös. Mähän olen kammonnu tota hiekkakenttää ku sen päädyssä kulkee purtsi siel alhaalla ja sieltä aina sinkasee irtokoirii. Niin kävi tänäänki, onneks oli Taisto kentällä ja se oli just tulossa pallon kans mua kohti kun sieltä sinkosi rähisten kääpiövillis. Taivaankiitos Taisto ei nää muuta ku pallon ja mä rohmusin toisen millä sen huomion sain ja Tapsan sit autoon.
Ystäväliisesti kävin puhumassa tälle miehelle et ku me reenataan sunnuntaisin tässä ni jos se mitenkään voi olla tuomatta koiriaan suoraan meitin koirien suuhun. Ukko vastas hyvin rauhallisesti et se hänen koira on jo vanha. Voi v..., mä sanoin et mä en haluu mun koirille pyhäaamupalaa sen koirista. Kaippa se on pakko mennä sinne nurmikolle jatkossa, muuten tulee ruumiita.

No reeneihin sitte. TIia otti Hertalla ekana. Hitsi se on maaliman hauskin pakkaus, oikee hyvänmielentuoja.

Sitte oli Stinan vuoro ja sehän oli ihan yhtä ihana ku aina.

Armaksen kans reenattiin voittajaluokan liikkeitä. Aika kivasti ne sujuu jo. TOsin Armaksen mielestä kaukokäskyt ja metaliesineen noudon sais tunee sinne minne aurinko ei paista. Hyvin kumminki pelas ja kivaa oli.

En mä ny osaa edes kirjottaa mitään hienoa, ku olen niin vimmatun onnellinen siitä Taiston sivulletulosta :)

Kaik kuvat reenistä löytyy http://koirapirtti.kuvat.fi/kuvat/reenit14112010/?n=0

No ekana otettiin seuraamista ja käännöksiä paikalla. Ensin ei millään voinu pitää katsekontaktia ku niitä kansia piti vahtia, mut muutaman lihapullapalasen jälkeen helpotti. Ainoo paikka missä konseptit sekos oli se, kun menin tarkotuksella kannen läheelle.

Liikkeestä istuminen oli huippunopee. Nouto muuten hyvä, mut ylläri, kaivonkannen kohdalla piti tehdä kaari poispäin, vaikka kanteen oli matkaa yli 5 metriä. No, reenataan ny kerran paris viikos niitä mörköjä ja katotaan kauanko menee että se uskoo et ei mahdu niistä rakosista.

Otin sitte kaukoja ja vautsi, ei edenny yhtään, jopa seiso-istu meni hyvin. Niitä sit otettiin useamman kerran ja vahvistin sitä seiso-istu vaihtoo roitoamalla lihapullan sen yli taakse aina, jos istu taapäin.

Parin viikon päästä taas harjootellaan siellä.

Taisto ajeli ja haaveili, venytteli ja vanutteli, mut nosti kaikki kepit hienosti. On se pöljä suhari, mut kauheen hauska.
Jäljen jälkeen mä näytin Aijalle meitin koko kesän renin tulosta, sivulletuloo. Ekana e kauheesti napannu, kukas se ny mettässä viittii tottistemppuja alkaa vääntään, mut lopulta me saatiin näytettyy. Aijaa kyl "hitusen" huvitti Taiston tyylinäyte.

Armas ajo jälkensä hyvin. Janalla laskin irti, nappas jäljen hienosti ja sit oliki vähä turhan paljon vauhtia, mut hienosti ajo kaks tien ylitystä ja poimi kepit. Yhdellä kepillä meinas et töks riittää ja olis jatkanu mut pysäytin et haloo, ne nostetaan suuhun. Naksutin suuhun nappaamisesta. Aija oli tehny viel loppuun tielle tullessa kulman ja seki meni hienosti.

Aijan koirat ajo kans upeet jäljet ja jäi kyl todella hyvä mieli. Oli kyl kauheen kivaa!

Tänään oltiin Hämeenkosken kentällä TIian, Irjan ja Teijan kanssa.
Ekana otin Armaksen. Sen kanssa seuraamisen paikallakäännöksii ja parin askeleen siirtymisii. Muutama menee, no menee miten menee, Armas hyppii, mut ei niitä kauheesti voi otta ku meinaa alkaa keittään. Selkeesti se käyttäytyy et jo ny on p...le et ei päästä matkaan.
Sit otin liikkeestä istumisen taakse kävelyineen, hienosti meni, ei edes kutittanu.
Luoksetulon seisomaan pysäyttämistä silleen et en menny ku jonku 15 metrii ja kutsuin. Pysähty yllättävän hyvin seisoon, josta vippasin lihapullan kauas sen taakse ja samalla kävelin kauemmaks. Sieltä sitten uus kutsu ja käsky maahan, se meni hienosti, palkkasin sen samoin. Sitte kutsu loppuun ja hyvin tuli. Seisominen on herran hallus mut olkoon, siihen en erityisesti panosta.
Sitte ruutuu. Otin ihan ekan kerran jostain 30m päästä silleen etten ollu vieny mitään sinne ruutuun ja lähetin. MEnihn se, ei niin miljoonaa, mut meni ja meni sinne maahan ekasta käskystä. Menin sinne palkkaan ja sit otettiin kolme ruutuu silleen et jätettiin yhdessä sinne lihapulla ja juostiin lähetyspaikalle, meni kovaa ja suoraa.
Sit tunnari niin et oli viis kapulaa, matkaa joku 6 metrii ja se toi oman, jihuu!!! En sit tehny mummuja ja ottanu enempää. Tää oli ihan peräti kolmas kerta koko tunnarii.
Sit metaliesineen nouto. Ekalla kävi käntämässä sen pystyyn tassulla ja tuli takas ilman, toisen kerran käskettynä toi sen. Otin sitte viel pari kertaa, toi hyvin, mut se esine on ihan vinossa sen suussa, olkoon jos vaan pysyy ja tuo.
Sit viel kakeja reilusta 10 metristä. Istu seiso maahan seiso menee hyvin, mut sehän ei osaa viel sitä seisomasta istumaan niin et pakittas. Sitä sit otettiin ihan erikseen.
Pienet palloilut ja autoon.

Sit tuliki paivansankari Taiston vuoro. Nyt se vihdoin osaa kääntyy sivulle periän käyttäen, jipii. Eihän sitä ole opeteltukaan ku koko kesä. Positiivista on se että se selkeesti osaa käyttää ahteriaan, jos vaan haluu. Se kyl nojaa muhun niin hirveesti et kaatuu jos väistän.
Sitte seuraamista muutamii askeleita namit nenässä, sekin alkaa toimiin jotenki.
Maahanmeno ensin edestä autettuna ja sit sivulta. Muutamat luoksetulon asennot edessä ja palloilua.
Hittaasti ystävä, hittaasti.

No Ada pyöräytti pentuset tammikuussa 2009, keväällä päästiin takas kotiin ja sitten rempan keskelle otin Vaarin viel asumaan.

Kesä reenailtiin ahkerasti Armaksen ja Taiston kanssa. Tarkotus oli mennä viel Toivon kanssa kisoihinki, mut Toivo loukkaantu niin ne jäi sitte vaan haaveeksi, onneks on kumminki sen verta kuntoutunu et elo sujuu.

Armaksen kanssa alotettiin pk ura1.7.2010. Eka kisa Anjalankoskella ei tuottanu koularia, Armas ei tuonu esinettä, ei millään. Janalta löks 3 pistettä ku tuomarin mielestä meni liian kovaa, nosti 5 keppii ja totteli 85 pistettä.

No seuraavat kisat Pieksämäellä 15.8. meniki sit maaston puolesta täydellisesti, saatiin täydet 200p, mut sit tottiksessa kävi hullu juttu eteenmenossa. Mun jaloissa oli jotenki käpy ja kun Armas sinkas mun käskystä eteen mä jotenki onnistuin potkaseen sen kävyn Armaksen jalkoihin ja se kkäänty ja mä kielsin ottamasta, joten liike nollille. Saatiin kumminki 72p ja JK1 ykköstuloksella.

Ekat kakkosen kisat käytiin 22.8. Hyvinkäällä. Jäljeltä janalta täydet ja viis keppii, esineitä nous ne kaks tarvittavaa, mut täl kertaa meni tottis pieleen. Et jäätiin ilman koularia.

Sitte seuraavaks mentiin 4.9. Taipalsaarelle kisoihin. Siellä meniki vallan hienosti, JK2 ykköstuloksella 283p.

Kolmoseen viel päästiin yrittämään 3.10. mut eihän me ikinä ekalla näköjään saada koularii et se niistä. Ens keväänä sitte jatketaan, ny ei enää ole kisoja.

Reenattu ollaan enimmäkseen Taiston ja Armaksen kanssa.

Täytyy yrittää kertoo ees jotain, olishan se mukavaa, jos olis jotain ihan järjellistäkin kerrottavaa. No, katotaan, jos ens viikolla...

Armaksen kanssa ensin PAssa kontaktia naksulla, hyvin. Sitten seuraamisessa kun kontakti piti niin naks. Pakko sanoo, että naksu on just sopiva Armaksen älylle, se on kyl ihan paras.
Jäävii liikkeitä, ensin istuminen, erinomainen, sitten ei osannukkaan mennä maahan vaan aina istahti. Otettiin vaan uusiks ni hoituhan sekin. Pari luoksetulon loppuasentoa, ne ihan ok. Sit noutoo. Vieläki tein niin et heitin, hetken odotus, palkka ja käsky tuo. Kaks ekaa muuten hyvin, mut istu minusta katsottuna takapuoli vasemmalle vinossa. No, päätin sitte fiksuna ottaa kolmannen ja heitin kapulan oikealle vinoon. Voi mun höppänää, se kyl näki mihin se kapula lens, mut meni ettiin sitä siitä samasta paikasta missä se ensinki oli. Että se on pölhö. Sitten se katsoi että ai, sehän onki tuolla. Takuulla maaliman suorin putkiaivo, ei voi ku tukehtuu nauruun.
Sit kaukoja maasta seisomaan, erinomaset, seisomasta istumaan, joutuu auttaan, seisomasta maahan, erinomanen.
Lopuksi leikkiä tyynyllä. Se sit onkii kivaa, Armas jopa tapporavisti, tahti oli kiivain ikinä, ehkä noin 3 eestaas minuutissa. On se hupsu heppu, mut niin rakas.

Toivo pääs irrotteleen. Se on niiiin hirveillä kierroksilla et mistään ei oikein tule mitään, mut hauskaa on ja se on meille täs vaihees pääasia. Toivo on elämässään totellu niin paljon, että pitäköön ny hauskaa, katotaan että tehäänkö ikinä mitään kisajuttuja, aika näyttää.
Toivoki sai lopuks tyynyleikkii ja se on kyl ihan parasta sen mielestä, että se on pollee, mun rakas tosikko.

Adalla on juoksu ja ei ny kauheen suurii juttuja tehty. Seuraamisessa paino välillä aika pahasti ja karkas joka palkan jälkeen. Jäävii liikkeitä, ne se tekee hyvin, mut jättövaihe on sille vaikee, samoin se ku tulee sen luo, no reenataan.
Sit temppuiltiin noutokapulan kanssa ja hain sille parasta tyyliä. Kyllä mä varmaan nyt etenen sillä, et se istuu mun edessä ja ottaa kädestä kapulan. Palkan sai, kunhan ei peruuta. Kyykkyyn meno aiheutti kauheet kaahaukset ja paineet, joten ny kokeillaan tälleen ja katotaan mitä tuleman pitää. Lopuksi palloleikkii. Kivaa oli silläkin.

Tässähän nää tänpäiväset lystinpidot. Jotenki mä en ollenkaan jaksa ottaa kauheen vakavasti. Toki pyrin treenaamaan mahdollisimman virheettömiä suorituksia, mut paineita ei ole himpun vertaa. Oikeestaan ihan hauska olotila.

Toissapäivänä oli sovittu treffit RiiseniSamin kanssa kentälle. Opetettiin Maxille mukavii juttuja ja kivaa oli. Omat jäi sitte reenaamati, kun kentän naapurissa oleva flatti päätti tulla viuhtomaan autojen luo ja en viitsiny kokeilla että kuinka se tulee omieni kanssa toimeen. Porukka lähti sieltä johonkin autolla ja jättivät koiran pihalle yksinään. Tää koira pysyy hyvin siel pihalla, kun kotiväki on kotona, mut nyt ku he lähti autolla, käsitti heppu vapautensa.  Lisäväriä aiheutti kentältä pois pääseminen kesärenkailla, mut ylös noustiin.

Eilen oli treffit Eijan ja Idon ja Irjan ja Iitun kanssa. Ennen nappuloita otin omat. Ensin Adan. Tiedä ny sitten onko tää ny vähän paha aika reenille, kun sillä alkaa juoksu ihan päivänä minä hyvänsä. Kauheet oli kierrokset. Taas sama, että seuraamisessa joka palkan jälkeen ampu tiehensä. No, sitä jynssättiin ja alko pysyä vierellä. Sit haisto pallon mun oikeesta taskusta ja seuruu oli ihan vinkkelii. Pallo palttoon alle vasemmalle puolelle ja helpotti, saatiin oikein mallikasta seuraamista. Sivulletulo harjotuksia. Jostain syystä alko tarjoomaan kaikkee, eteenistumista, maahanmenoo yms. Olisko ollu syynä ohjaajan pipon tiukkuus. No myssyy höllättiin ja alko sujumaan. Viel pienet seuruut ja sit sai pallon.
Sitte Armas. Sillä oli kengurubensaa. Hitto, naksu jäi kotiin ja piti selvitä ilman. Seuraamista hiottiin, alko se sujuun. Sitten kakejen maasta seisomaan nousuu n. 5 metrin päästä, se suju hyvin. Seuraavaks alettiin seisomasta istumaan, huh huh. Ollaanko liian kauan otettu pelkkää maasta seisomaan, kun Armas, "pikku" pölvästi oli ihan huuli pyöreenä. No menin ihan eteen ja avuilla istumista taapäin. Alko sujumaan. Lopuksi viel luoksetulon pysäytyksii omina sarjoinaan, ensin seiso. Toppas hyvin kun otin käskyllä, pallolla ja käsimerkillä. Toinen sama, mutta maahan, se suju hyvin. Sit ilotteluu pallolla.
Toivo se olikii sitte vauhdissa kun tehtiin idarii, voi herranpieksut. Hyvä jos sillä oli edes yks jalka maassa, niin kivaa oli. Pieni kaukojen muistutus, ensin tuli eteenpäin, mut sitte muistu ja meni niinku Toivo osaa. Otin sit luoksetulon pysäytyksellä ja se suju ihme kyllä. Leikittiin ja lystii oli. Jäin täs miettiin, että pitäsköhän sen kanssa suunnitella menevänsä ens toukokuussa sakemannien tokomestiksiin. Jos Toivolta kysytään ni pitäs.

Sitten tulikin Irja ja kohta myös Eija ja alettiin heidän kanssa puuhiin.